SANNAN AJATUKSIA ENSIMMÄISELTÄ MATKALTAAN ORPOKODILLE

Jumalan rauhaa ystävät ja hyvää juhannusta! 

Tässä kirjeessä Sanna kertoo kokemuksiaan matkalta. Liitteenä myös kutsu tilaisuuteen, jossa kerromme kuvin ja videoin matkan antia. Olet sydämellisesti tervetullut kauempaakin. Kesällä on mukava matkustaa Suomen kaunista luontoa katsellen.

Ambon terveiset toukokuun 2024 matkalta

Sydämeeni on jo syntymässäni asetettu lapset ja lasten kanssa työskentely. Lapsena haaveammattini oli perustaa lastenkoti Venäjälle. En tiedä mistä Venäjä tuli tuolloin mieleeni, ehkäpä, kun siihen aikaan puhuttiin paljon Venäjän köyhyydestä ja lasten huonoista olosuhteista sekä se, että sain myös vierailla Venäjällä ja nähdä todellisuutta ja köyhyyttä ihmisten parissa. Kun Riitta aloitti työn Ambossa, tiesin, että haluan päästä käymään orpokodilla, kun aika siihen on valmis. Sain odottaa tätä useamman vuoden erinäisistä syistä, kunnes toiveeni vihdoin toteutui. Matka Etiopiaan oli minulle äärimmäisen merkittävä, kaikki ne kohtaamiset kadulla ja orpokodilla. Länsimaalaisena meidän on vaikea ymmärtää mitä todellinen köyhyys on. Kun ei ole äitiä, ei isää, ei ruokaa, ei lämpöä, ei puhdasta vaatetta, ei välttämättä edes terveyttä. Kadulla kävellessä kohtasimme kymmeniä ja kymmeniä katulapsia, hyvin nuoriakin. Kun lapsi kyyneleet silmissä pyytää leipää ja olet jo jakanut kaiken mitä jaettavana on ollut, maailma tuntuu hyvin epäoikeudenmukaiselta.

Orpokodilla vietetty aika ja kohtaamiset kaikkien niiden kymmenien lasten kanssa jättivät minuun ikuisen jäljen. Koen suunnatonta iloa jokaisesta lapsesta, joka on saanut toivon paremmasta elämästä päästyään orpokodille, kun ei tarvitse pelätä, saa ravintoa, puhtautta, huolenpitoa ja koulutusta. Orpokodilla lapset saavat hyvää perushoitoa ja ravintoa, mutta sylin ja läheisyyden kaipuu on heillä silti äärimmäisen kova ja se näkyi kaikista lapsista, niin isoissa kuin pienissäkin. Kun otat kolme taaperoa syliin ja loput viisi itkee vierellä "mama mama" haluten myös syliin, on kovetettava itsensä, jotta kestää tilanteen raadollisuuden. Oli ilo saada palvella lapsia ja koko yhteisöä niillä lahjoilla ja taidoilla, joita Jumala on minuun asettanut jo syntymässäni. Olen myös Jumalalle kiitollinen siitä, että olen saanut kouluttautua ammattiin, josta oli hyötyä ja iloa myös orpokodilla. 

Orpokodilla huomasin lasten joukosta heti pojan, iältään noin 1v3kk, jonka motorinen kehitys oli huomattavasti viiveistä. Hän ei vielä osannut kannatella päätä vatsallaan ollessa, kääntyä selältä vatsalleen tai toisin päin, kontata, ryömiä tai kävellä. Hänen käsien käyttö oli kömpelöä ja lapsi oli kaikin puolin passiivinen ja jopa ilmeetön. Konsultoin lapsesta entistä työkaveriani, fysioterapeuttia ja jumppautin lasta ohjeiden mukaan lukuisia kertoja päivässä ja ohjeistin lastenhoitajia, kuinka toimia lapsen kanssa ja miksi. Piirsin hoitajille kuvat toiminnoista mitä tehdä lapsen kanssa, jotta hänen taidot lähtisivät kehittymään. Kommunikointi erityisesti lastenhoitajien kanssa oli haastavaa, sillä hoitajat eivät osanneet sanaakaan englantia ja useimmat heistä olivat täysin kouluja käymättömiä, joille jo nuppipalan tekeminen tuotti suurta hankaluutta. On vaikea ymmärtää, kuinka suuri merkitys koulutuksella on aivojen kehittymiselle. Terapialapseni kuitenkin kehittyi häkellyttävän paljon jo viikon aikana ja luotan Jumalaan tässäkin ajoituksessa, että matkani Etiopiaan järjestyi juuri nyt. Luotan myös, että Jumala pitää huolen, että lapsen kehitys jatkuu ja hoitajat osaavat nyt jatkaa työtä, jonka orpokodilla aloitin.Yksi merkittävä huomio orpokodilta oli lasten keskittymiskyky, joka oli sanoinkuvaamattoman hyvää verraten suomalaisiin lapsiin. Lapset saattoivat istua tuolilla tai keinussa pitkiäkin aikoja seuraillen ympäristöä.

Orpokodin "isot pojat" tekivät minuun suuren vaikutuksen motorisilla taidoillaan. Motorisilla taidoillaan nämä pojat päihittävät suomalaiset lapset mennen tullen. Valtaosa heistä osasi kävellä käsillä, tehdä kärrinpyöriä, hypätä volttia eteen ja taakse päin maasta käsin, hyppivät narulla vaikka minkälaista kuviota ja käsittelivät palloa ja hulavannetta äärimmäisen taitavasti. Tanssiessa joka ikinen lihas ja nikama oli liikkeessä ja rytmissä mukana ja poikia seuratessa tunsin itseni entistä kömpelömmäksi. Pojat myös rakastivat äärimmäisen paljon esiintymistä. Usein kuului "video" jolloin pojat halusivat esittää taitojaan kameran edessä ja sitten katsoa niitä. Pojat olivat myös kovia vitsailemaan ja hassuttelemaan ja nauroivat lattialla kippurassa, kun annoin osaltani parasta pantomiimia heille. Pojat olivat myös äärimmäisen ahkeria työmaalla. Seurattuani heidän työskentelyään on pakko todeta, että nykyajan suomipoika olisi jo monta kertaa uuvahtanut ja heittänyt hanskat tiskiin. Pojat saattoivat tuntitolkulla lapioida märkää ja painavaa maata ja lantaa kuorma-auton kyytiin vanhoilla painavilla teräslapioilla tai karsia joen päällä ohuen puunrungon päällä istuen puita painavilla työvälineillä ja tekivät aina töitä hymyssä suin. 

Ravinto suomalaisen silmin ja yltäkylläisyyteen tottuneena oli yksipuolista ja niukkaa, mutta lasten kasvusta päätellen kuitenkin riittävää. Kertaakaan lapset eivät sanoneet "en syö tuota" vaan söivät kaiken mukisematta hyvällä ruokahalulla. Ambon kaupungissa yli 70% asukkaista asuu köyhyysrajan alapuolella, jolloin päivittäisen riittävän ravinnon saaminen ei ole itsestäänselvyys. En koko vierailuni aikana nähnyt yhtään ylipainoista ihmistä koko Ambon kaupungissa. Köyhyydestä huolimatta ihmiset näyttivät terveiltä ja iloisilta ja päinvastoin tunsin jollakin tapaa vetovoimaa samaistua heidän terveisiin ruokailutottumuksiin sokerin, suolan ja rasvankäytön suhteen. 

Olen Jumalalle kiitollinen, että sain mahdollisuuden päästä mukaan orpokodille ja koen, että vierailullani oli erityinen tarkoitus. Jos Luoja suo, palaan vielä, mutta siihen asti rukoilen lakkaamatta kaikkien lasten puolesta ja koetan kotoa käsin jatkaa työtä lasten hyväksi. Nämä lapset ovat ikuisesti sydämessäni.Pyydän, auta sinäkin näitä lapsia, ota heidät rukouksiisi ja jos pystyt, lahjoita tähän tärkeään työhön. Pienikin apu on suuri ja olen varma, että yhdessä saamme rakennettua pojille kodin, josta he ovat haaveilleet ikänsä ja jonka siunaus tulee näkymään myös meidän elämässämme.Jaak 1:27 "Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta"Hepr: 6:10 "Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä"Matt. 25:40 " Kuningas vastasi heille: totisesti kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle"Sanaslaskut 11:24: antelias antaa ja rikastuu, saituri kitsastelee ja köyhtyy

Siunaten teitä kaikkia!

Sanna Pesonen